Lomaviikko ja muuttuva labyrintti
Tämä viikko on siinä mielessä erityinen, että vietän sen muualla kuin kotona. Se onkin hyvin poikkeuksellista, sillä yleensä en poistu kodistani yli kahdeksi tunniksi. Vaihtelu virkistää - niin myös upea sää!
Lauantaina pääsin käymään isossa supermarketissa. Reissua edeltävät kolme tuntia arvoin, lähteäkö vai ei, kun päätä särki ja oikean silmän näkö oli taas aivan sumeana. Päätin kuitenkin lähteä.
Kaupasta löysin ensiksi kaksi t-paitaa kesäksi (kolmen vuoden aikana hiotulla taktiikallani aikaa kului hieman yli kolme minuuttia).
Supermarketissa oli sellainen määrä objekteja ja ääniä, että niskavammaisen vastaanottokyky ei ole riittää. Osan matkasta kuljinkin matkaseuran vieressä ostoskärryn laidasta kiinni pitäen - tuttu tapa 25 vuoden takaa!
Kyllä retkahdusvammapotilas siellä kaupassa shoppailuseuran mukana ikäänkuin "maskottina" kulkee, mutta kun tekisi mieli vähän niitä tavaroita katsellakin... No, Reissu tuli kuitenkin tehtyä, loppupäivä kuluikin päätä selvitellessä.
Uudet t-paidat olivat hienoja, mutta paras ostos oli kuitenkin tämä:
Joskus 1990-luvun alkuvuosina olin tosi kateellinen naapurin T:lle ja S:lle, kun heillä molemmilla oli tämä peli ja minulla ei. Kavereiden luona tulikin pelattua monta jännittävää peliä.
Pelissä etsitään aarteita labyrintissa. Ylimääräisellä "labyrinttipalalla" liikutetaan käytäviä ja edetään vapautuvia reittejä kohti aarteita. Peliä voi pelata 2 - 4 henkilöä.
Kotona oli heti pakko päästä kokeilemaan, onko lapsuuden jännityksen tunne tavoitettavissa, ja löytyihän se sieltä! Voitin ensimmäisen pelin ja hävisin toisen. Toivottavasti tänäänkin pelataan!
Lauantaina pääsin käymään isossa supermarketissa. Reissua edeltävät kolme tuntia arvoin, lähteäkö vai ei, kun päätä särki ja oikean silmän näkö oli taas aivan sumeana. Päätin kuitenkin lähteä.
Kaupasta löysin ensiksi kaksi t-paitaa kesäksi (kolmen vuoden aikana hiotulla taktiikallani aikaa kului hieman yli kolme minuuttia).
Supermarketissa oli sellainen määrä objekteja ja ääniä, että niskavammaisen vastaanottokyky ei ole riittää. Osan matkasta kuljinkin matkaseuran vieressä ostoskärryn laidasta kiinni pitäen - tuttu tapa 25 vuoden takaa!
Kyllä retkahdusvammapotilas siellä kaupassa shoppailuseuran mukana ikäänkuin "maskottina" kulkee, mutta kun tekisi mieli vähän niitä tavaroita katsellakin... No, Reissu tuli kuitenkin tehtyä, loppupäivä kuluikin päätä selvitellessä.
Uudet t-paidat olivat hienoja, mutta paras ostos oli kuitenkin tämä:
Joskus 1990-luvun alkuvuosina olin tosi kateellinen naapurin T:lle ja S:lle, kun heillä molemmilla oli tämä peli ja minulla ei. Kavereiden luona tulikin pelattua monta jännittävää peliä.
Pelissä etsitään aarteita labyrintissa. Ylimääräisellä "labyrinttipalalla" liikutetaan käytäviä ja edetään vapautuvia reittejä kohti aarteita. Peliä voi pelata 2 - 4 henkilöä.
Kotona oli heti pakko päästä kokeilemaan, onko lapsuuden jännityksen tunne tavoitettavissa, ja löytyihän se sieltä! Voitin ensimmäisen pelin ja hävisin toisen. Toivottavasti tänäänkin pelataan!
Mielenkiintoinen blogi :) Lueskelen tätä säännöllisen epäsäännöllisestä, mutta enpä ole tainnut ennen kommentoida.
VastaaPoistaJa samalla annan sinulle pienen haasteen :)
Moikka! Isot kiitokset kommentistasi ja haasteesta myös - täytyykin vastailla kysymyksiin mitä pikimmiten! Minä olen sen verran uusi bloggaaja, etten taida ihan yhtätoista haastettavaa keksiä, mutta muutaman sentään :)
VastaaPoista