Elämän iloja - Nasu

Nasu tuli meille pienessä pahvilaatikossa kesällä 2008. Pelosta hytisevästä nuoresta marsupojasta tuli reipas ja rohkea äijä. Isoin käännekohta meille muuton lisäksi on varmasti ollut, kun Nasu sai tyttöystävän!

Nasu tykkää tyttöystävän lisäksi pyyhkeistä, tunneleista, tomaatista, koivunoksista, nukkumisesta, tuoreesta ruohosta ja ties mistä. Nasu on myös oiva sylimarsu ja melkein nukahtaakin syliin, kun sitä oikein kauan silittää.

Nasu on vähän (uhka)rohkea, ja se on esimerkiksi joskus säksättänyt hampaitaan puolisolleni, joka on yrittänyt sitä komentaa. Puoliso pohtikin, että itsellä voisi mennä sisu kurkkuun, jos pitäisi alkaa uhitella kerrostalon kokoiselle vastustajalle.

Nasulla on valitettavasti ollut viimeisen puolen vuoden aikana terveysongelmia. On ollut tulehtuneita patteja, ja hampaitakin on pitänyt poistaa. Nyt isoimmat vaikeudet näyttäisivät olevan takana, mutta Nasu ei siitä huolimatta vielä pure kunnolla. Paino on kumminkin pysynyt hyvänä, ja se onkin pääasia.

Nasu on omalta osaltaan helpottanut rouva Niskasen sairauspäiviä olemalla ihan oma itsensä. Nasun, toisen "lattiamopin" sekä uiskentelevaisten seura on helpottanut yksinäisyyttä, joka tästä kotona päivystämisestä on väistämättä seurannut.