Niskaska terveysviranomaisten hampaissa
Kun oireet ovat moninaisia ja erikoisia, kuulee eri terveysammattilaisten suusta aika mielenkiintoisia lausahduksia riippumatta siitä, onko sairaudelle olemassa diagnoosi vai ei. Tässäpä muutama unohtumattomin:
"Ei tänne kannata tulla, täältähän voi vaikka saada jonkun (=oikean) sairauden!"
- Lääkäri sairaalan ensiapupolilla. Olin tuolloin oksentanut monta päivää. En ollut pystynyt kävelemään kerrallaan kuin muutamia metrejä ilman tukea. Päänsärky oli kamala ja huimaus sitäkin pahempi. Pääni ei meinannut pysyä pystyssä, vaikka kuinka yritin sitä kannatella.
"Oletko sitten joutunut turvautumaan leipäjonoon?"
- Eräs terveysviranomainen, jolta asiallisesti yritin tiedustella, mistä mahdollisesti saisin toimeentulon tulevaisuudessa, mikäli en vammani takia sitä pystyisi itse hankkimaan. Niinpä niin, vammaiset pois yhteiskuntaa rasittamasta! Hursti joukkoineen huolehtikoon...
Tässä oli vain muutama esimerkki kokemistani tilanteista. Luottamukseni terveydenhuoltoon (ja sosiaalihuoltoon ja Kelaan) on tällä hetkellä erittäin matala. Asiaani on pompoteltu taholta toiselle, asiapapereita ei ole pyynnöistäni huolimatta toimitettu eteenpäin, hylkäävistä vastauksista ei ole tiedotettu minulle...
Taistelen kumminkin edelleen asemani puolesta, sillä niskan retkahdusvamman jälkitilan hoito ja seuranta eivät kuulu terveyskeskukselle vaan erikoissairaanhoidolle. Tarvitsen myös työkykyarvion ja oikeuden pitkiin sairauslomiin, enkä sitä vähättelyä ja asiantuntemattomuutta, jota tk:ssa kerta toisensa jälkeen kohtaan (en kaikilta, mutta niiltä muutamilta tietyiltä alan ihmisiltä).
"Ei tänne kannata tulla, täältähän voi vaikka saada jonkun (=oikean) sairauden!"
- Lääkäri sairaalan ensiapupolilla. Olin tuolloin oksentanut monta päivää. En ollut pystynyt kävelemään kerrallaan kuin muutamia metrejä ilman tukea. Päänsärky oli kamala ja huimaus sitäkin pahempi. Pääni ei meinannut pysyä pystyssä, vaikka kuinka yritin sitä kannatella.
"Oletko sitten joutunut turvautumaan leipäjonoon?"
- Eräs terveysviranomainen, jolta asiallisesti yritin tiedustella, mistä mahdollisesti saisin toimeentulon tulevaisuudessa, mikäli en vammani takia sitä pystyisi itse hankkimaan. Niinpä niin, vammaiset pois yhteiskuntaa rasittamasta! Hursti joukkoineen huolehtikoon...
Tässä oli vain muutama esimerkki kokemistani tilanteista. Luottamukseni terveydenhuoltoon (ja sosiaalihuoltoon ja Kelaan) on tällä hetkellä erittäin matala. Asiaani on pompoteltu taholta toiselle, asiapapereita ei ole pyynnöistäni huolimatta toimitettu eteenpäin, hylkäävistä vastauksista ei ole tiedotettu minulle...
Taistelen kumminkin edelleen asemani puolesta, sillä niskan retkahdusvamman jälkitilan hoito ja seuranta eivät kuulu terveyskeskukselle vaan erikoissairaanhoidolle. Tarvitsen myös työkykyarvion ja oikeuden pitkiin sairauslomiin, enkä sitä vähättelyä ja asiantuntemattomuutta, jota tk:ssa kerta toisensa jälkeen kohtaan (en kaikilta, mutta niiltä muutamilta tietyiltä alan ihmisiltä).
Kommentit
Lähetä kommentti