Rumuus...tai kauneus sittenkin
Vamman kanssa elämisessä, kuten elämässä muutenkin, on useita puolia. Ajatusmaailma on aika tilava, ja yllättäen tietoisuuteen tulvii muitakin juttuja ihan sen käytännön selviämisen lisäksi.
Vammani on selkäpuolella. Se on niskan takaosassa, hartian ja lapaluun seutuvilla ja oikeassa kädessä olkapäästä sormenpäihin saakka. Silmäni katsovat vastakkaiseen suuntaan, joten en kykene ilman peiliä näkemään suurinta osaa vammautuneesta alueesta.
Minulle on kehittynyt käsitys, että sen alueen täytyy olla kamalan ruma. Käsitys on syntynyt tuntemuksista: kipu, särky, jumitus ja jomotus. Alue vaikuttaa myös painavalta ja laajalta, koska toimintahäiriöt tekevät sen käytöstä niin raskasta.
Minulle on aina yhtä suuri yllätys nähdä itsestäni valokuva, jossa vammautunut alue näkyy. "Eihän siinä mitään näy!" Istun tai seison ryhdikkäästi, kaulani on pitkä ja hoikka eikä eroa aiempaan näy. Ihmeellistä!
Vammani on selkäpuolella. Se on niskan takaosassa, hartian ja lapaluun seutuvilla ja oikeassa kädessä olkapäästä sormenpäihin saakka. Silmäni katsovat vastakkaiseen suuntaan, joten en kykene ilman peiliä näkemään suurinta osaa vammautuneesta alueesta.
Minulle on kehittynyt käsitys, että sen alueen täytyy olla kamalan ruma. Käsitys on syntynyt tuntemuksista: kipu, särky, jumitus ja jomotus. Alue vaikuttaa myös painavalta ja laajalta, koska toimintahäiriöt tekevät sen käytöstä niin raskasta.
Minulle on aina yhtä suuri yllätys nähdä itsestäni valokuva, jossa vammautunut alue näkyy. "Eihän siinä mitään näy!" Istun tai seison ryhdikkäästi, kaulani on pitkä ja hoikka eikä eroa aiempaan näy. Ihmeellistä!
Kommentit
Lähetä kommentti