Rouva Niskasen oireisto - huimaus

Niskan retkahdusvamman oireista huimaus on kaikkein häiritsevin, isoin ja traumatisoivin. Huimaus alkoi heti onnettomuudesta huterana ja heikkona olona - oli vaikea pysyä pystyssä. Ensimmäisellä kerralla huimaus katosi muutamassa päivässä, ja kuten kaikki muutkin oireet, palasi takaisin noin kuukauden kuluttua.

Minun huimaukseni on pääasiassa kuin "laivan keinuntaa". Se, mitä näen, ei siis liiku, vaan tuntuu että maa liikkuisi jalkojen alla. Tämä aiheuttaa merisairautta tai autopahoinvointia vastaavan olon ja on päivittäistä. Oireen voimakkuus kumminkin vaihtelee.

Huimaus riippuu pään asennoista, mutta ei niin selkeästi, että se olisi hallittavissa. Huonon olon voi aiheuttaa yhtälailla liian pitkäaikainen, staattinen asento kuin myös asennon muutos tai liikkeelle lähtö tai pysähtyminen. Alaspäin katsominen tai ylöspäin kurkottelu ovat myös ongelmallisia, samoin sivuille vilkuileminen esimerkiksi kävellessä.

Huimaus ei ole valitettavasti ainakaan viimeiseen kahteen vuoteen lieventynyt mitenkään. Olen ehkä vähän oppinut elämään sen kanssa. Mielestäni olisi kumminkin vähättelyä sanoa, että olisin siihen sopeutunut. Sanojan (siis minun tai jonkun muun) olisi hyvä opetella sopeutumaan jatkuvaan autopahoinvointia (tai oksennustautia) vastaavaan tilaan ja puhua vasta sitten siitä sopeutumisesta...