Hyppivä ja pomppiva Rouva Niskanen - ainakin unelmissaan
Elämäni muuttui 13.2.2009 (Kyllä, se oli perjantai, 13. päivä. Siksihän se onnettomuus tapahtuikin!) Vammani aiheuttaa minulle päivittäin ainakin huimausta, lihasjumeja sekä kipuja eri puolilla kroppaa. Liikun tavallisesti hyvänäkin päivänä korkeintaan kilometrin säteellä kotoani, sillä yli 15 minuutin kävely alkaa jo tuntua niskassa. Huonoina päivinä on mahtava suoritus, jos saan vietyä roskat roskikseen 50 metrin päähän (osa matkasta hoituu tuolloin hissillä).
Mikäli päättää selvitä, selviää. On ollut pakko kehittää vaikka minkälaisia selviytymiskeinoja. Unelmista on tullut sairauden myötä aika konkreettisia. Niin, mitä tekisi rouva Niskanen, mikäli sairaus pyyhkiytyisi edes vähäksi aikaa pois?
Mieleen tuli ainakin kaksi ajatusta:
- Ensimmäisenä tekisin juoksulenkin - niin pitkän kuin vain jaksaisin. Kuuntelisin kuulokkeista...tuota noin...Säkkijärven polkkaa. Siinä on aika hyvä juoksurytmi. Musiikki tosin naurattaa niin paljon, että että kulkuni näyttäisi aika hassulta.
- Ottaisin koiran. Lapsesta saakka oman koiran hankinta on ollut unelmani. Meillä oli lapsuudenkodissani parikin sileäkarvaista noutajaa. Ne olivat nuorina varsinaisia adhd-tapauksia. Voisinkohan ottaa niskavammaisen koiran...voisimme yhdessä edetä ulkosalla etanan vauhtia ja voida pahoin (ja välillä hyvinkin).
Mitä hauskaa teen nykyään?
- Pelaan mariopelejä Nintendo Wiillä. Niska rentoutuu edestakaisin sinkoilevaa Mariota ohjaillessa. Rakkaussuhteeni italialaiseen putkimieheen alkoi serkkupojan Donkey Kong -taskupelistä 80-luvun lopulla. Siinä prinsessa kirkui hädissään ja ilkeä Donkey Kong -apina (tai gorilla) heitti tynnyreitä prinsessan pelastamista yrittävän Marion päälle.
- Makaan selälläni lattialla ja seurustelen meidän marsujen kanssa. Selällään makaava jättiläinen on heidän mielestään jotakin äärettömän mielenkiintoista! Kun olen maannut tarpeekseni, nousen ylös ja siivoan ympäriltäni kasan papanoita.
Mikäli päättää selvitä, selviää. On ollut pakko kehittää vaikka minkälaisia selviytymiskeinoja. Unelmista on tullut sairauden myötä aika konkreettisia. Niin, mitä tekisi rouva Niskanen, mikäli sairaus pyyhkiytyisi edes vähäksi aikaa pois?
Mieleen tuli ainakin kaksi ajatusta:
- Ensimmäisenä tekisin juoksulenkin - niin pitkän kuin vain jaksaisin. Kuuntelisin kuulokkeista...tuota noin...Säkkijärven polkkaa. Siinä on aika hyvä juoksurytmi. Musiikki tosin naurattaa niin paljon, että että kulkuni näyttäisi aika hassulta.
- Ottaisin koiran. Lapsesta saakka oman koiran hankinta on ollut unelmani. Meillä oli lapsuudenkodissani parikin sileäkarvaista noutajaa. Ne olivat nuorina varsinaisia adhd-tapauksia. Voisinkohan ottaa niskavammaisen koiran...voisimme yhdessä edetä ulkosalla etanan vauhtia ja voida pahoin (ja välillä hyvinkin).
Mitä hauskaa teen nykyään?
- Pelaan mariopelejä Nintendo Wiillä. Niska rentoutuu edestakaisin sinkoilevaa Mariota ohjaillessa. Rakkaussuhteeni italialaiseen putkimieheen alkoi serkkupojan Donkey Kong -taskupelistä 80-luvun lopulla. Siinä prinsessa kirkui hädissään ja ilkeä Donkey Kong -apina (tai gorilla) heitti tynnyreitä prinsessan pelastamista yrittävän Marion päälle.
- Makaan selälläni lattialla ja seurustelen meidän marsujen kanssa. Selällään makaava jättiläinen on heidän mielestään jotakin äärettömän mielenkiintoista! Kun olen maannut tarpeekseni, nousen ylös ja siivoan ympäriltäni kasan papanoita.
Kommentit
Lähetä kommentti