Jo vuodesta 2010

Tänään meidän oli tarkoitus lähteä ystäväporukalla läheiseen puistoon piknikille. Koska sää on täällä harmaa, sateinen ja sumuinen, päätimme lyhyen palaverin jälkeen siirtää tapaamisemme sisätiloihin. 

Olemme tavanneet melko samalla porukalla säännöllisesti jo muutaman vuoden ajan. Jokainen emännöi tai isännöi vuorollaan. Ruokaakin tarjotaan, usein myös nyyttäriperiaatteella. 

Melkein jokaisella osanottajalla on mukanaan ompelutyö tms, vaikka ihan ompeluseurasta tässä ei olekaan kyse. Pakko ei ole tehdä yhtään mitään. Kuitenkin, tapaamisissamme on tehty ainakin ruokaa, kaulahuiveja, sukkia, piirustuksia, koruja tms.

Idea taapaamisiin syntyi, kun osa meistä totesi, että näin aikuisena tuntuu hankalalta "puuhastella" itsekseen. Keksimme, että voisimme alkaa kokoontua säännöllisesti ja tehdä keskustelun lomassa omia juttujamme. Välillä voisimme myös opettaa oman taidon jollekulle muulle.

Itse olen pitänyt näistä tapaamisista aivan mahdottomasti! Minun mahdollisuuteni säännöllisiin harrastuksiin ovat varsin rajalliset, mutta jos "harrastuskerho" kokoontuu aina jonkun osanottajan kotona, on minunkin helpompi osallistua ja maata vaikka sohvalla jos siltä tuntuu.

Olen myös tuntenut olevani tärkeä osa joukkoa. Joskus, kun niska on ollut oikein huonona, on tapaaminen siirretty minun luokseni, jotta ei tarvitsisi jäädä pois. 

Kerran kävi myös niin, että jouduin perumaan osallistumiseni viime hetkellä. Sitten niska ykskaks alkoi voida paremmin ja huristelin taksilla paikalle pari tuntia muiden jälkeen. 

Se, että ihmiset kokoontuvat yhteen, on usein nykyaikana kovin hankala järjestää. Meillä ei kuitenkaan juuri ole tällaisia vaikeuksia ollut. Luulen, että kaikki tuntevat tarvitsevansa näitä tapaamisia, joten jokainen on ottanut asiakseen järjestää niille aikaa. 

Hienoa...kohta näemme taas - ja illalla maailma on taas hiukkasen parempi paikka!

Ai niin...mitäkö minä teen? No villasukkia kummipojalle joululahjaksi tietenkin!