Soitto Kelasta ja toiveikkuus

Ohhoh, Kelalta tuli tänään jopa soitto! On kyllä ensimmäinen henkilökohtainen yhteydenotto koko sairausaikanani, vaikka niitä olisi tarvittu useampaankin otteeseen...

Asia koski kuntoutushakemustani (lähetin Kelaan hakemuksen, jossa haen kuntoutusjaksoa selkäsairaala Ortonissa), jota oli nyt viimein alettu käsitellä. Viime viikolla jouduin ottamaan Kelan palvelunumeroon yhteyttä, kun hakemus on ollut tiellään jo melkein neljä kuukautta.

Täti langan toisessa päässä oli ystävällinen ja avulias (miksi näitä ei useammin satu kohdalle). Minun pitäisi kuulemma vielä lähettää kaularangan taivutusröntgenin tulokset, niin juttu olisi sillä selvä.

Kun "selvä" voi kerran tarkoittaa monta asiaa, kysyin, että onko se, ettei kuvassa näy mitään, tapauksessani huono vai hyvä asia (eli onko Rva menossa kuntoutukseen vai ei).

Yllätyksekseni täti oli aika toiveikas - sanoi vielä, että "Kun työkykysi on kerran näiden paperien mukaan vähentynyt merkittävästi..." Ah, olisivatpa osanneet lukea papereita yhtä hyvin myös siellä työkykyarviossa...

Joka tapauksessa, tämä saattaisi merkitä sitä, että pääsisin Ortonin kuntoutusjaksolle vielä tämän vuoden puolella. Toivoisin kyllä tätä, sillä kukapa retku nyt sairaana haluaisi pysyä, jos jotakin todella on tehtävissä.

                                                 Miltähän tuntuisi nukkua päiväunet raparperin alla?
                                                 Olisikohan se ergonomista, mietin heti.