Utu-koiran maaseuturetki




Mökkiretken jälkeen oli vuorossa kyläreissu maaseudulle. Retkelle osallistui myös koirakaverimme Utu. Minua jännitti hieman etukäteen, jaksaisinko niskani ohella ottaa vastuun pentukoirasta. Otinpa kuitenkin, kun  kerran halusin (ja olihan siellä auttajiakin).

Utua vähän itketti ensin, kun sen emäntä jäi tielle vilkuttamaan. Automatka sujui kumminkin lupsakasti nukkuen. Nurmikolle pissille piti tietysti päästä heti, kun automatka oli ohi.

Pentukoiraksi Utu käyttäytyi matkalla varsin rauhallisesti. Ulkoilimme aika paljon, onneksi helteetkin alkoivat silloin hellittää. Mustalle koiralle helle ei nimittäin ole se kaikkein kivoin juttu.

Kaikki oli maaseudulla tietysti uutta, ja Utu katsoikin parhaaksi seurata minua kuin varjo koko reissun ajan. Taisi tulla kerralla vähän turhankin iso pläjäys uusia ihmisiä, tiloja sekä toisten koirien hajuja tienpientareilla.


Illalla uni tuli helposti - onneksi ei ainakaan itkettänyt. Nukkumapaikaksi valikoituivat vuodesohvan päälliset eikä suinkaan se nukkumista varten mukaan otettu viltti.

Aamuyöllä taisi tylsyys iskeä - muutaman kerran saimme työntää Utun alas, kun se yritti sänkyyn. Me olimme harvinaisen tylsää leikkiseuraa, joten sitä seuraa piti hakea myös toisesta talossa nukkuvasta pariskunnasta. Sieltä tarttui mukaan nenäliina, jonka tongin Utun suusta noin puoli viiden aikoihin aamulla.

Seuraavana päivänä ulkoiltiin ja haisteltiin pihaa samaan malliin. Utu oli pihallakin hihnassa.Hän kun oli meillä vain hoidossa, niin päätin pelata varman päälle. Päivällä Utu malttoi jo nukkuakin vähän pidempiä pätkiä. Paluumatkalla autossa taisi sitten nukkua koko matkan.

Hmm...mitenkäs minä jaksoin? Täytyy myöntää, että pentukoiran kanssa meinasi väsymyskin ajoittain iskeä - sen verran hektistä meno oli. Seuraavana päivänä huimasi ja niska oli tavallista kipeämpi. Siihen olisin voinut varmaankin vaikuttaa jättämällä juoksemisen Utun kanssa väliin....mutta kun se oli niin kivaa!

Kiitokset Utulle, mainiolle matkakaverille!
Kiitokset Utun emännälle lainakoirasta!
Kiitokset myös heille, jotka ottivat meidät vastaan ja varmaan imuroivat yhä koirankarvoja lattioilta!

Kommentit

  1. Onko Utu Vantaan opaskoirakoulun pentuja? Minulla oli opaskoirakoululta pentu jolla on Utu-niminen sisko, joka näyttää juuri samalta kuin kuvan koira.

    VastaaPoista
  2. Kyllä, Vantaalta on kotoisin hän =) Utun hoitaja on sukulaisemme, ja minä olen välillä hoitanut Utua, kun tykkään touhuta koiran kanssa. Kiva kun kävit kommentoimassa, mielenkiintoinen blogi sinullakin!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokeilussa ryhtiliivi

Ärtyneen paksusuolen oireyhtymä - huonompi vaihe

Lastenhuone - tavaranvähennys